Eurynota - Mihin kuuluisan tuhatjalkaisen piilopaikkaa voi etsiä?
Eurynota on yksi niistä mielenkiintoisista luvuista, jotka usein jäävät huomaamatta metsän latvoilla ja lehtimassan alla. Se kuuluu Myriapoda-luokkaan, mutta koska “tuhatjalkaiset” nimitys on jo varsin yleinen, Eurynotaa kutsutaan tavallisesti “kuusisataajalkaiseksi”. Tämä nimi ei ole aivan tarkka – jaloja voi olla 40-70 paria, eli 80-140 jalkaa. Kuvittele vain, kuinka hurjaa on liukua ja kiertyä metsän lattian läpi sellaisella jalaprojektilla!
Eurynotan ulkonäkö on melko yksinkertainen: pitkänomainen ruumis, jossa on useita segmentoituja osioita, jokaisessa jalkapareja. Väri vaihtelee ruskeasta mustaan ja se voi joskus olla jopa hieman sininen tai vihreän sävyinen. Ei mikään “silmänkääntäjä” ulkonäöltään, mutta sen silmiä kannattaa tarkastela tarkemmin – ne ovat oskilloidasti muotoiltuja ja niiden avulla Eurynota havaitsee ympäristön aivan erityisellä tavalla.
Eurynota on pääasiassa yöaktiivinen ja viettää päivänsä kosteiden lehtien ja puunrungkojen alla suojassa kuivuudelta ja aurinkoiselta säältä. Kun yö laskeutuu, Eurynota herää etsimään ravintoa. Se syö pääasiassa hajoavaa kasvimateriaalia ja sienien itiöitä.
Eurynotan elintavat: Miten tämä “tuhatjalkaise” selviytyy luonnossa?
Eurynota on melko yleinen Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa, mutta sitä tavataan myös Aasiassa ja Australiassa. Eurynota viihtyy kosteissa metsissä ja soilla. Se kykenee myös elämään puutarhoissa ja pihoilla, jos ympäristö on tarpeeksi kostea ja se tarjoaa riittävästi suojapaikkoja.
Eurynotan liikkumistavat ovat varsin mielenkiintoisia:
- Aalloileva liikunta: Eurynota etenee aaltomaisesti taivuttamalla ruumiinsa segmenttejä peräkkäin. Tämä luo hauskan “aaltoilevan” vaikutelman, ja on yksi tapa, jolla Eurynota voi poistua vaaroista nopeasti.
- Kiehkuraveto: Kun Eurynota löytää sopivan paikan, se kiepurtelee itsensä ympäri, kiinnittäen ensin etu- ja takajalat maahan ja kääntyen lopulta täysin ylösalaisin.
Eurynotan lisääntymisesta tiedetään melko vähän. Oletettavasti naaras munii munansa kosteisiin paikkoihin, mutta tarkkaa prosessia ei ole vielä tutkittu.
Eurynota luontotieteilijän silmin:
ominaisuus | kuvaus |
---|---|
Ulkonäkö | Pidempi ruumis, 40-70 jalka paria (80-140 jalkaa) |
Väri | Ruskeasta mustaan ja joskus sininen tai vihreän sävyinen |
Silmät | Oskilloidasti muotoillut, sallivat erikoisen näkökyvyn |
Elinalueet | Kosteat metsät ja suot |
Ravinto | Hajoava kasvimateriaali ja sienien itiöt |
Eurynotan asema ekosysteemissä:
Koska Eurynota on mätänevän materiaalin syöjä, sillä on tärkeä rooli ekosysteemin tasapainon ylläpitämisessä. Se kierrättää ravinteita maaperään ja auttaa hajottamaan kuollutta kasvi- ja eläinainesta.
Huomioitavaa Eurynotasta:
- Vaikka Eurynotan ulkonäkö voi herättää aluksi kauhua, se ei ole vaarallinen ihmiselle.
- Se ei puree tai pistä, ja on pikemminkin ujo luomus.
Joten jos näet seuraavan kerran metsän reunoilla “tuhatjalkaisen” liikkuvan aalloilevasti maata pitkin, älä pelkää – se on vain Eurynota suorittamasa “aaltoilevaa” tanssiaan!